Muistoissa

Joskus on vain se aika, kun pitää päästää irti ♥

Andranada Sky's Brightest Star

19.02.2011 - 17.02.2016 / 5v. 1kk.

Cujo tuli meille pentuna Virosta yhteisomistukseen Katariina Vahvelaisen kanssa. Cujon kanssa kuljettiin jonkun verran näyttelyissä, josta se tulikin Suomesta muotovalioksi. Myös MH-luonnekuvaus (suoritettu) ja luonnetesti (+48p.) käytiin kokeilemassa.

Cujo oli mitä ihanin ja kiltein uros. Sen kanssa oli helppoa reissata, kun Cujo ei ottanut stressiä oikeastaan mistään. Pelottaviin asioihin reagoi voimakkaasti, mutta palautui nopeasti. Omalle perhelleen tosi ihana ja sympaattinen poika, joka piti myös vieraista ihmisistä. Pärjäsi hyvin muiden koirien kanssa, myös urosten. Mielummin väisti kun alkoi tappelemaan.

Cujo lopetettiin ristisiteen katkeamisen vuoksi. Cujo oli oireillut jo aiemmin huonoja lonkkiaan (D/D) ja todennäköistä olisi ollut, että toinenkin ristiside katkeaisi. Eikä aiempi ristisiteistä johtumaton kipuilu olisi poistunut, vaikka ristiside olisi leikattu. Kivuton loppuelämä ei olisi ollut leikkauksellakaan mahdollinen. Pitkä kuntoutus ja Cujo oli ollut jo pitkään kipeä ja levossa, kun syytä oireiluun ei meinannut löytyä.

Longweiler Call Me Diana

02.09.2007 - 03.05.2016 / 8v. 8kk.

Dinsku tuli minulle vähän alta 5-vuotiaana kodinvaihtajana, joka oli kerinnyt ennen meille tuloa käymään kasvattajalta lähdettyään kahdessa kodissa. Dinsku ei ollut meille tullessaan sisäsiisti ja tie sisäsiistiksi oli aika kivinen, mutta tuli Dinskusta sisäsiisti. Muuten se oli tosi täysi päinen koira, vaikka olikin aivan krooninen varas. Dinsku oli käynyt jo ennen minulle tuloa näyttelyissä ja jatkoimme harrastusta ja Dinsku tulikin suomen muotovalioksi. Dinskun kanssa kävimme myös luonnetestissä pistein 119. Ihan oli Dinskun näköinen testi, mikään ei hätkähdyttänyt. Juuri sellainen kun minusta houndin testi pitää olla.

Jos Dinskua pitäisi kuvata kolmella sanalla ne olisivat: ahne, kiltti ja rauhallinen. Dinsku ei päätään turhaa vaivannut, mutta jos jossain oli ruokaa niin sen älykkyys paistoi kilometrien päähän. Ja Dinsku söi aivan kaikkea ja kaiken. Dinsku piti kaikista ihmisistä ikään ja kokoon katsomatta ja se pärjäsi myös toisten koirien kanssa.

Dinskun kanssa matka ei ollut onnistuneimmasta päästä. Se kerkisi minulla olemaan puolivuotta, kun sai ensimmäisen kerran halvausoireita. Halvausoireita tuli tasaisesti vuoden välein ja viimeisimmästä kerrasta Dinsku ei enää kuntoutunut, joten oli parempi päästää Dinsku pois. Halvausoireet aiheutti todennäköisesti viimeinen nimakaväli, joka painoi hermoa. Selässä oli myös spondyloosia.

Boniton Katariina

28.09.2003 - 06.03.2017 / 13v. 6kk.

Riina tuli minulle aikuisena kodinvaihtajana vähän alta 3-vuotiaana. Timo Mäkelä antoi mahdollisuuden kokeilla mitä on elää koiran kanssa ja siltä tieltä Riina meille sitten jäi. Bojo oli tullut meille vajaan kuukausi ennen, kun Timo tarjosi mahdollisuuden pitää Riina itsellä. Pienten neuvottelujen jälkeen Riina sai jäädä meille. Riina suoritti Timon kanssa spanieleiden taipumuskokeen ja kävi näyttelyissä sen verran, että tuli Suomen muotovalioksi.

Voin sanoa, että Riina oli elämäni koira enkä ikinä uskonut, että voisin saada toisen koiran, joka olisi läheskään kuin Riina. Se oli kuin varjo minulle ja totteli moitteettomasti. Vanhemmiten kuulo ja näkö huononi, mutta viimeisiin päiviinsä asti Riinaa pystyi pitämään irti. Mieleltään se oli virkeä ja halusi olla edelleen kaikessa mukana. Riina oli aivan viimeiseen asti todella läheisriippuvainen, mutta sen kanssa opittiin elämään ja Riinalle oli helpotus, kun muutettiin pois keskustasta maalle.

Riina sairasti 11-vuoden iässä todella rajun haimatulehduksen ja luulin, että Riina kuolee käsiini silloin. Niin vain se toipui siitä ja porskutti menemään vielä 2 ja puolivuotta, vaikka haimatulehdus jäikin krooniseksi. Riinasta kuitenkin alkoi näkemään, että ikä teki tehtävänsä niin rajun sairastumisen takia ja viimeisen puolen vuoden aikana Riina meni tasaisesti huonompaan. Viimeisinä päivinään Riinan kunto huononi selkeästi ja huonoja päiviä alkoi olla enemmän kuin hyviä päiviä. Riina päätettiin lopettaa, kun se oli vielä kohtuullisessa kunnossa. Riina tosin ei millään olisi halunnut silläkään reissulla jäädä eläinlääkäriin. Viimeiseen asti pidin Riinan tassusta kiinni ja sanoin sille, että kohta helpottaa.


© Tähtiloiston, ellei toisin mainita!        Webdesign © Mia Kataja        All rights reserved!